T\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 silm\u00e4ilyn ja selailun ajassa, liittyy kirjoihin er\u00e4it\u00e4 tosiasioita, jotka ovat kaikkien tiedossa mutta joita ei tahdottaisi ajatella tai kest\u00e4\u00e4 loppuun asti.<\/p>\n
Tahdottaisiin ajatella, ett\u00e4 kirja ja kirjallisuus ovat yh\u00e4 sit\u00e4 mit\u00e4 ne ennenkin olivat: t\u00e4rkeit\u00e4<\/em> \u2013 tiedon ja ymm\u00e4rryksen tiivistymi\u00e4 ja takaajia, ajattelun ty\u00f6kaluja.<\/p>\n Kustannusala, kuten kaikki muukin, on \u201dkriisiss\u00e4\u201d. Kirjoja ei en\u00e4\u00e4 osteta eik\u00e4 niit\u00e4 juuri arvostella julkisesti. Kahdessakymmeness\u00e4 vuodessa kirjallisuuskritiikki on menett\u00e4nyt tilansa p\u00e4iv\u00e4lehtien sivuilta. T\u00e4m\u00e4 alkoi tapahtua, kun kirjallisuusarvostelut alettiin kulttuuritoimituksissa rinnastaa uutisiin. Kukapa nyt uutisoisi kaikista<\/em> kirjoista! Ei kaikista tapahtumistakaan uutisoida. Riitt\u00e4\u00e4 kun kerrotaan muutamasta kiinnostavasta.<\/p>\n (Sill\u00e4 eik\u00f6 kaikki, mik\u00e4 ei ole kiinnostavaa<\/em>, ole arvotonta?)<\/p>\n Samaan aikaan nousivat internet ja \u00e4lypuhelin, ja niist\u00e4 me tied\u00e4mme jo kaiken. Niist\u00e4 ei tarvitse kertoa en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Lukeminen, kuten kaikki muukin, on muuttunut h\u00e4ilyv\u00e4ksi ja hajamieliseksi selailuksi. Tai hartaiksi lukuaikeiksi ja -haluiksi, pantomiimiksi: katsokaa, min\u00e4 luen!<\/p>\n Ehk\u00e4 pian kirjoja \u2013 tai ei kirjoja, raakana<\/em>, vaan kirjoista prosessoituja \u00e4\u00e4nijalosteita \u2013 p\u00e4\u00e4asiassa kuunnellaan. Se onkin jo suosittua, koska samalla voi tehd\u00e4 muutamaa muuta vet\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 tai hy\u00f6dyllisemp\u00e4\u00e4 asiaa. Eik\u00e4 tuo kuunteleminen maksakaan juuri mit\u00e4\u00e4n. Kallista on ja halvalla menee!<\/p>\n N\u00e4ist\u00e4 kaikkien tuntemista kehityskuluista johtuen Suomen kansa, viisi ja puoli miljoonaa ihmist\u00e4, saa tavallisesti suomenkielisest\u00e4 kirjasta kyllikseen, kun sit\u00e4 on levitetty kielemme osaajien ulottuville parisataa, enint\u00e4\u00e4n puolentuhatta kappaletta. On poikkeuksia, molempiin suuntiin. Jollekin kirjalle voi kysynt\u00e4\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 jopa kahteenkymmeneentuhanteen asti. Jollekin toiselle taas viisitoista lukijaa on riitt\u00e4v\u00e4sti. Jokin kirja ei saa yht\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4\u00e4 tosin tulee kaikille kirjoille ajan saatossa \u2013 niin pitk\u00e4\u00e4n kuin tulee uusia ihmisi\u00e4 \u2013 koska t\u00e4ss\u00e4 maassa edelleen on tiettyj\u00e4 kirjaa suojelevia instituutioita, kuten julkinen kirjastolaitos ja vapaakappalelaki.<\/p>\n Tulevaisuuden lukijoiden takia ei kuitenkaan tarvitse painaa lis\u00e4\u00e4 kirjoja. Yksi kirjaa kest\u00e4\u00e4 kymmeni\u00e4 lukukertoja. Tuhannen kappaleen painoksessa on kymmenientuhansien lukukertojen potentiaali. Yksi ainoa vihko voi antaa itsens\u00e4 tuhat kertaa, jos lukijat ovat helli\u00e4.<\/p>\n Siksikin kirjan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4n kuuluu \u2013 t\u00e4ytyy kuulua! \u2013 kirkas ja vakaa tulevaisuuden n\u00e4k\u00f6ala. Kun kirja tehd\u00e4\u00e4n ja julkaistaan, se valmistautuu pitk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n, paljoon odotukseen. Se vy\u00f6tt\u00e4\u00e4 kupeensa. Kirja ei ole l\u00e4hetys eik\u00e4 esitys, joka on erikoistunut hetken palvelemiseen. Kirja on mustaa valkoisella, painettu ja siksi painava. Se pysyy ja j\u00e4\u00e4. Kuin siirtolohkare, se ei en\u00e4\u00e4<\/em> siirry. Se ei ole menossa minnek\u00e4\u00e4n. Se on valmis, valmis kaikkeen. Se ei mene pois.<\/p>\n Kirjat tehd\u00e4\u00e4n edelleen kustantamoissa ja p\u00e4\u00e4osin samalla suunnitelmalla ja rakenteella kuin meit\u00e4 edelt\u00e4nein\u00e4kin vuosikymmenin\u00e4.<\/p>\n Kirjallisuuden ymp\u00e4rille kasvanut kaupallinen, tekninen ja kulttuurinen infrastruktuuri, joka 1900-luvulla s\u00e4\u00e4dettiin palvelemaan tehokkuutta ja voimaa, tiedonv\u00e4lityksen arvokkainta ydinvirtaa \u2013 kirjaa \u2013 tukee nyt h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, ep\u00e4selv\u00e4\u00e4 ideaa, jonka on vaikea uskoa omaan oikeutukseensa. Kirjakaupat, offsetpainot, kirjasyksyt ja suuret arvovaltaiset kustantamot ovat menneisyyden instituutioita. Kuka muistaa ajan, jolloin kirja-ale<\/em> oli suuri tapaus! Tammikuussa Helsingin Keskuskadulla jonotettiin kirjanhimosta v\u00e4risten aamukahdeksalta. Nyky\u00e4\u00e4n ilmaishyllyist\u00e4 ja kirjanvaihtopisteist\u00e4 saa teoksia, oikeita kirjoja, klassikoita, kunnon niteit\u00e4, jotka eiv\u00e4t, r\u00e4ike\u00e4sti toisin kuin viel\u00e4 1990-luvulla, ole Valittujen palojen<\/em> lyhennelm\u00e4lukemistoja eiv\u00e4tk\u00e4 bestsellereiden kirjakerhopainoksia. (Eih\u00e4n kirjakerhojakaan en\u00e4\u00e4 ole.)<\/p>\n Harvakseltaan ilmestyv\u00e4t otavalaiset runokokoelmat, joita painetaan tuhatviisisataa kappaletta ja myyd\u00e4\u00e4n viisikymment\u00e4, sek\u00e4 suurin toivein kirjoitetut vakavat romaanit, jotka voivat hyv\u00e4ll\u00e4 onnella olla menestyksi\u00e4 ja myyd\u00e4 kymmenentuhatta kappaletta mutta todenn\u00e4k\u00f6isesti vajoavat unohdukseen kolmen kuukauden kuluttua ilmestymisest\u00e4\u00e4n, ovat toki yh\u00e4 totta, niit\u00e4 tavataan todellisuudessa, mutta l\u00e4hinn\u00e4 jonkinlaisina muistoesinein\u00e4: n\u00e4yttein\u00e4 eilisp\u00e4iv\u00e4n maailmasta, jossa kirja oli ohittamattoman t\u00e4rke\u00e4 joukkotiedotusv\u00e4line.<\/p>\n Suomalainen kirja sellaisena kuin joku Paavo Haavikko tai Mirkka Rekola sen tunsi on kuollut, lakannut olemasta, kuihtunut rangaksi tai haamuksi.<\/p>\n Ei ole en\u00e4\u00e4 hitaaseen, vilpitt\u00f6m\u00e4\u00e4n lukemiseen perustuvaa kulttuuria, joka aidosti tukisi teollisesti tuotettua kirjaobjektia ja antaisi sille arvon ja aseman, ottaisi sen vastaan ja vakavasti.<\/p>\n Voimme teeskennell\u00e4, ett\u00e4 kirjakulttuuri on olemassa, mutta todellisuudessa sit\u00e4 ei ole.<\/p>\n Kirja ei en\u00e4\u00e4 ole demokraattisen tiedonjakelun v\u00e4line, koska demosta<\/em> ei en\u00e4\u00e4 kirja kiinnosta.<\/p>\n (Sit\u00e4 kiinnostaa internet ja \u00e4lypuhelin \u2013 ja siksi avoimen koodin ohjelmistot ja ymm\u00e4rrys tietokoneohjelmien toimintatavoista olisivat t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 demokratian edist\u00e4ji\u00e4 kuin kirjapainot.)<\/p>\n (Kirjapaino oli 1500-luvun internet.)<\/p>\n Kirjakulttuuri on nyt alakulttuuria. Siksi teollinen kirjankustantaminen on kriisiss\u00e4, ja siksi on keksitt\u00e4v\u00e4 jotakin uutta.<\/p>\n Kustantaminen<\/em>. Mik\u00e4 ihmeen \u201dkustantaminen\u201d? Jotakin m\u00e4t\u00e4\u00e4 koko sanassa?<\/p>\n V\u00e4h\u00e4t kustantamisesta! Laskut pystyy maksamaan kuka vain, jolla on tarpeeksi rahaa.<\/p>\n Meill\u00e4 ei sit\u00e4 ole \u2013 ja julkaista<\/em> meid\u00e4n alun perin pitikin! Julkaiseminen on ilmaista ja siksi jaloa.<\/p>\n Olemme vihdoin v\u00e4syneet t\u00e4h\u00e4n vanhaan maailmaan. Mutta kirja on yh\u00e4 kuin uusi.<\/p>\n Kunhan muistamme, mik\u00e4 se on! Kaiken 1900-luvun teollisen p\u00f6lyn alla kirja odottaa. Muistia pit\u00e4\u00e4 vain v\u00e4h\u00e4n pinnist\u00e4\u00e4!<\/p>\n Tekstien aineellistaminen \u2013 kirjojen tekeminen \u2013 kaupallisen kirjankustantajan koneistossa on kuin hyttysten ampuminen singolla.<\/p>\n Enk\u00f6 muka omin voimin voisi tavoittaa ne sata, kaksisataa ihmist\u00e4, joita juttuni kiinnostavat?<\/p>\n Kysy sit\u00e4 itselt\u00e4si, kirjailija.<\/p>\n Senkin kirjailija! Paljonko edes ymm\u00e4rr\u00e4t kirjoista? Sin\u00e4 et ole niit\u00e4 koskaan tehnyt.<\/p>\n Kun sanotaan \u201dkirjailija X teki kirjan\u201d, on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 metafora.<\/p>\n Kirjailija, sin\u00e4 teet tekstej\u00e4. Kirjamuotoilija, kirjanpainaja ja kirjansitoja tekev\u00e4t sinun kirjasi. Se on siis sinun kirjasi vain tietyin varauksin.<\/p>\n Kirjailija, miksi et tekisi kirjaa itse?<\/p>\n Et tarvitse siihen kummoisiakaan v\u00e4lineit\u00e4. Kopiokone, lanka ja neula. Tietokone ja paperileikkuri ja pieni ymm\u00e4rrys. N\u00e4m\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n \u201dSuurta yleis\u00f6\u00e4\u201d ei ole en\u00e4\u00e4 olemassa.<\/p>\n Yli kahdensadan kappaleen myyntim\u00e4\u00e4rien tavoittelu mille tahansa sanataideteokselle on h\u00f6per\u00f6\u00e4 kraukijahtia, absurdia teatteria, puskafarssia ehk\u00e4.<\/p>\n Tavoitelkaamme siis pient\u00e4 yleis\u00f6\u00e4! Niit\u00e4 kahtakymment\u00e4, kahtasataa ihmist\u00e4, joita kirja viel\u00e4 kiinnostaa.<\/p>\n Olkaamme kirja-aktivisteja.<\/p>\n Kirja-aktivismi n\u00e4kee muutakin kuin kirjallisuuden<\/em>. Ei romaani ole ainoa kirja \u2013 kirja on enemm\u00e4n kuin kirjallisuus.<\/p>\n Kirja-aktivismi on kaikkien monistamiseen ja julkaisuun perustuvien taiteenlajien sissiliike.<\/p>\n Tarvitaan manifesti. Tarvitaan toimintasuunnitelma, mutta toiminta on t\u00e4rke\u00e4mpi kuin suunnitelma.<\/p>\n Kirja ei ole loputon eik\u00e4 ehtym\u00e4t\u00f6n. Kaikki painokset ovat rajoitettuja painoksia. N\u00e4in on siksi, ett\u00e4 kirja on aineellinen.<\/p>\n Kirjan loputtomuuden illuusio on historiallisesti saatu aikaan niin, ett\u00e4 painoksen loppuessa mutta kysynn\u00e4n jatkuessa painetaan lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n Puhuminen kirjallisuudesta jonakin aineettomana, kuten \u201dtarinoina\u201d tai \u201dajatteluna\u201d, pett\u00e4\u00e4 kirjallisuuden. Se kirjallisuus, jonka me olemme oppineet tuntemaan ja joka on tehnyt meist\u00e4 sellaisia kuin me olemme, on kohtalokkaasti sidottu kirjahyllyihin, yleens\u00e4 pieniin paperisiin esineisiin, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t paljon riveihin j\u00e4rjestettyj\u00e4 mustia kuvioita.<\/p>\n Oli kyll\u00e4 suullisen perinteen aika, kauan, kauan sitten.<\/p>\n Sitten suu p\u00e4\u00e4si eroon s\u00e4ilytt\u00e4misen<\/em> teht\u00e4v\u00e4st\u00e4, joka ei sille kovin hyvin sopinutkaan.<\/p>\n Silloin kun nykyromaanikirjailijaa sanotaan \u201dkertojaksi\u201d tai runoilijaa \u201dlaulajaksi\u201d (ehkei t\u00e4t\u00e4 tosin ole tapahtunut sitten 1850-luvun!) \u2013 houraillaan: silloin kuvitellaan lukemattomat kuluneet vuosisadat pois. Nuotiopiiri\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole. Aukio mets\u00e4nreunassa on autio, hiillos sammunut ja m\u00e4rk\u00e4. (\u00c4\u00e4nikirjasovellus ei ole nuotiopiiri; se on aineettomiksi ja sen vuoksi ehtym\u00e4tt\u00f6miksi tehtyjen kirjallisuusjalosteiden jakelupiste, itsekin aineeton.)<\/p>\n Lukea, so. katsoa mustia kuvioita paperilehdelt\u00e4 yksin, merkki merkilt\u00e4, rivi rivilt\u00e4, katsoa taakse ja eteen, mutta edet\u00e4 tilassa.<\/p>\n Viimeisten noin kuuden vuosisadan ajan kirjallisuus on ollut visuaalista, kuten sanotaan graafista<\/em> taidetta.<\/p>\n Kirjallisuus on kuvataiteen laji. Se sijoittuu grafiikan kirjoon.<\/p>\n Mutta \u2013 on syyt\u00e4 todeta ja toistaa \u2013 varsinkin viimeiset kaksisataa vuotta se on ollut demokraattinen kuvataiteen laji. Teoksia on monistettu tuhatm\u00e4\u00e4rin, eik\u00e4 niiden hankkiminen ole vaatinut suuria raham\u00e4\u00e4ri\u00e4. Kirjat ovat teollisella aikakaudella maksaneet sen verran, ett\u00e4 melkein kuka tahansa on kohtuullisin uhrauksin voinut hankkia niit\u00e4 omakseen. Kirjastoissa kirjoihin on p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4siksi t\u00e4ysin varatonkin. Mutta nyt, kun kirja on lakannut olemasta joukkotiedotusv\u00e4line ja sellaisena demokratian pyh\u00e4 instituutio, ei en\u00e4\u00e4 tarvita loputtomasti halpoja kirjoja. Voidaan tehd\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ja kalliita kirjoja! Kirja voi l\u00e4henty\u00e4 muita kuvataiteita.<\/p>\n Siksi meid\u00e4n kirjoissamme kuva on ensin. Kirjaimetkin ovat kuvia. Tekstit ovat kuvasarjoja.<\/p>\n On syyt\u00e4 todeta ja toistaa, ett\u00e4 \u201dkirja-alan kriisiin\u201d ei ole ratkaisua. Internetin ja sosiaalisen median kielt\u00e4minen ei ole ratkaisu, mutta vasta silloin kirjan lukeminen alkaisi taas houkuttaa demosta kutomisen vaihtoehtona, ja otavalainen runokokoelma ja kertomakirjallisuuden helmi p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t takaisin ekosysteemiin, jossa ne hengitt\u00e4isiv\u00e4t eiv\u00e4tk\u00e4 makaisi matojen sy\u00f6t\u00e4v\u00e4n\u00e4, makulointia odottamassa.<\/p>\n Kirjahko on nimiehdotuksemme esineelle, jonka puvussa kirja voisi suunnata ulos \u201dkriisist\u00e4\u201d ja jatkaa olemassaoloaan aineellisena ja \u00e4\u00e4rellisen\u00e4 oliona.<\/p>\n Mik\u00e4 on kirjahko?<\/em><\/p>\n Kirjahko ei ole omakustanne<\/em>, vaikka se muistuttaakin sit\u00e4, mit\u00e4 omakustanteella tarkoitettiin silloin kun kaupallinen kirjateollisuus viel\u00e4 oli vallassa: ennen vanhaan omakustanne oli teos, jota kustantajat eiv\u00e4t huolineet, koska se oli huono teos tai tekij\u00e4 liian vaikea tyyppi. Niinp\u00e4 tekij\u00e4 hoiti painotuotteen tuotantokulut itse, h\u00e4n \u201dkustansi\u201d eli maksoi laskut. Sitten h\u00e4n parhaansa mukaan levitti teoksensa julkisuuteen \u2013 julkaisi sen \u2013 kaupallisen kirjankustantamisen ulkoisia muotoja imitoiden: h\u00e4n meni myym\u00e4\u00e4n kirjaansa torille, yritti saada sen kirjakauppaan myyntiin ja mainosti sit\u00e4 paikallislehdess\u00e4.<\/p>\n Kirjahko on jotakin muuta; se merkitsee kirjan uudistumista ja uudelleenajattelua: kaupallisen p\u00f6lyn pyyhkimist\u00e4 julkaisemisen teon ylt\u00e4.<\/p>\n Kirjahko ottaa vakavasti kirjan materiaalisen hahmon, graafisen muodon ja teknisen perinteen. Se ottaa vakavasti ja tunnustaa sen, ett\u00e4 kirjojen yleis\u00f6t silm\u00e4ilyn ja selailun ajassa lasketaan enint\u00e4\u00e4n sadoissa hengiss\u00e4. Se ei \u201dvastusta\u201d silm\u00e4ilyn ja selailun kulttuuria vaan tyynesti ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti luo toista kulttuuria sen rinnalle.<\/p>\n Kirjahko muistuttaa my\u00f6s taiteilijakirjaa<\/em>.<\/p>\n (Mik\u00e4 taiteilijakirja taas on, on toisen manifestin aihe.)<\/p>\n Taiteilijakirjan perinteiss\u00e4 on suunnatonta kauneutta ja loputtomasti ammennettavaa kirjahkon hahmoa ja identiteetti\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4ess\u00e4. Taiteilijakirjaan liittyv\u00e4 ajattelu ja toiminta on t\u00e4ynn\u00e4 muistamisen tekoja, niit\u00e4, joiden avulla kirja voidaan tuoda uudelleen n\u00e4kyviin teollisen tuotannon tuottaman sumuverhon takaa.<\/p>\n Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pist\u00e4\u00e4 silm\u00e4\u00e4n! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mik\u00e4 tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydess\u00e4 usein mainitaan hienona piirteen\u00e4 kirjan \u201ddemokraattisuus\u201d. T\u00e4m\u00e4 on kehvelim\u00e4ist\u00e4, sill\u00e4 tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineess\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siit\u00e4 nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sek\u00e4\u00e4n ei t\u00e4ll\u00e4 ominaisuudella saa rehennell\u00e4. Kirjahko ei fetissoi itse\u00e4\u00e4n, se ei ole uniikki eik\u00e4 erit\u00e4 suojakseen sitke\u00e4\u00e4 taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kielt\u00e4\u00e4 koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla k\u00e4ytt\u00f6esine.<\/p>\n Kirjahko on taiteellinen pienjulkaisu. Se on itse tehty tai halvalla tuotettu. Se on omaehtoinen. Se on mit\u00e4 haluaa.<\/p>\n Tunnemme tarinan keskiaikaisesta munkista, h\u00e4nest\u00e4, joka pulpetin \u00e4\u00e4reen naulittuna j\u00e4ljensi koko antiikin kirjallisuuden ja filosofian papereille ja pergamenteille ja ojensi sen meille valmiina ja kauniina.<\/p>\n Kirja-aktivisti saattaa muistuttaa h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n Tarinassa on silti huikaisevinta se, ett\u00e4 munkit ja sisaret s\u00e4ilyttiv\u00e4t j\u00e4ljent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 nimenomaan pakanuuden ajan saavutukset, pelastivat Aristoteleen ja Homeroksen rukoillen ja is\u00e4\u00e4meit\u00e4 mumisten, tekiv\u00e4t kaiken tuon valtavan ty\u00f6n pakanallisen sivistyksen pelastamiseksi kristillisen hengellisyyden vallassa, sen ehdoilla ja keinoilla.<\/p>\n He l\u00f6ysiv\u00e4t antiikin kirjoitukset uudelleen, tekiv\u00e4t niist\u00e4 uusia kirjoituksia. He tekiv\u00e4t niist\u00e4 uusia kirjoja.<\/p>\n Kammiossaan kumarassa j\u00e4ljent\u00e4v\u00e4 munkki on kaiken todellisen edistyksen s\u00e4teilev\u00e4 symboli. H\u00e4n palvelee uutta ja vanhaa samanaikaisesti; h\u00e4n ei est\u00e4 uutta eik\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 vanhaa, ja n\u00e4m\u00e4 molemmat teot h\u00e4n tekee omaehtoisesti mutta ehdottomasti eli vakaumuksellisesti.<\/p>\n Aivan samoin meid\u00e4n \u2013 jos haluamme s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kirjan \u2013 eli kirjallisuuden ja kaiken muun painetun taiteen \u2013 paperisen, graafisen manifestaation t\u00e4ss\u00e4 hermostuneisuuden ajassamme \u2013 on meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4 se my\u00f6s<\/em> uuden digitaalisen tekniikan avulla, uuden teknisen j\u00e4rjestyksen sis\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin \u2013 tietokoneita ja niiden k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tehoa, uutta digipainotekniikkaa ja internetin loputtomia fyysiseen maailmaan tunkeutuvia lonkeroita estottomasti hyv\u00e4ksi k\u00e4ytt\u00e4en \u2013 yht\u00e4 lailla kuin emme saa hyl\u00e4t\u00e4 kohopainoa, puupiirrosta, leimasimia, letraseti\u00e4, vahaskopiokonetta!<\/p>\n Halveksikaamme luddiitteja! Meid\u00e4n on noustava koneiden herroiksi. Meid\u00e4n t\u00e4ytyy lausua niille omat k\u00e4skymme. Meid\u00e4n t\u00e4ytyy ottaa tuotantov\u00e4lineet olohuoneeseemme.<\/p>\n (Emme koskaan voi olla riitt\u00e4v\u00e4n kiinnostuneita tekniikasta. Tekniikka, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n mutta josta ei olla kiinnostuneita, on kohta tyrannimme.)<\/p>\n Ent\u00e4 estetiikka? Sit\u00e4k\u00e4\u00e4n ei voi erottaa tekniikasta.<\/p>\n Sanomme n\u00e4in: niitit ovat kauniita, pieni vinous on vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, suora kulma ei ole ainoa kulma!<\/p>\n K\u00e4sity\u00f6n j\u00e4lki on se mik\u00e4 j\u00e4\u00e4, kun k\u00e4sity\u00f6n j\u00e4lke\u00e4 rystyset valkoisina yritet\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4 j\u00e4lki on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4. T\u00e4m\u00e4n verran sit\u00e4 on, eik\u00e4 se mene pois.<\/p>\n Jokainen virhe on el\u00e4m\u00e4n merkki.<\/p>\n (Se mik\u00e4 ei mene pois, vaikka sit\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n vastustaa ja h\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4, on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4. Sis\u00e4lt\u00e4k\u00f6\u00f6n t\u00e4m\u00e4 hyv\u00e4ksyminen siunauksen.)<\/p>\n On my\u00f6s kauneutta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kartonkia, jota sattuu l\u00f6ytym\u00e4\u00e4n hyllyst\u00e4. Se on p\u00e4\u00e4tynyt hyllyyn t\u00e4t\u00e4 varten. Moukkamaista olisi tilata Italiasta viidentoista kartongin n\u00e4ytteet ja valita. (Sill\u00e4 meill\u00e4 ei ole rahaa, ja me otamme t\u00e4st\u00e4 tosiasiasta kaiken taiteellisen ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen ilon irti. Keep it cheap.<\/em>)<\/p>\n Mik\u00e4 on kirjahko?<\/p>\n Lentolehtinen, vihkonen, lappu, flaijeri, pyh\u00e4inkuva, postikortti ja kirje, l\u00e4pysk\u00e4, haitari, origami ja korttipakka, lehdykk\u00e4, foliotaite ja moniste \u2013 n\u00e4iss\u00e4 ovat kirjan mahdollisuudet, tai niit\u00e4 ei ole.<\/p>\n Ja ken tiet\u00e4\u00e4, toisinaan saattaa my\u00f6s perinteinen koodeksityyppinen nide tulla kysymykseen!<\/p>\n Niin kuin ei meid\u00e4n offsetpainoakaan pid\u00e4 t\u00e4ysin poistaa v\u00e4linevalikoimistamme.<\/p>\n Esikuviamme ovat Ranskan vastarintaliikkeen j\u00e4senet, jotka pimeiss\u00e4 ja kosteissa kellareissaan polkivat virtaa tiikelikoneisiinsa, ja kaikki kopiokoneiden kiusaajat, pienlehtien tekij\u00e4t ammoin 1980-luvulla \u2013 ja tietenkin<\/em> Kauko Nieminen, h\u00e4nen esikuvalliset kirjahkonsa ja ennen kaikkea keinonsa saattaa ne julki: omin avuin, lihasvoimalla, esitystaiteellisesti, linnunpel\u00e4ttin\u00e4!<\/p>\n Niin, liikumme hyl\u00e4ttyjen, vaivaisten parissa! Siksi kaikkein suurin sankarimme on Matti Pohto, suomenkielisen kirjallisuuden suurin suurmies ja pyh\u00e4 marttyyri, kirjanker\u00e4\u00e4j\u00e4 ja kirjanhoivaaja, joka melkein<\/i> yksin ja omin p\u00e4in,<\/i> ennen fennomaaneja, ennen Kive\u00e4, ennen Suomea, ennen melkein mit\u00e4\u00e4n, pelasti eli perusti uuden suomenkielisen kirjallisuuden pelastamalla vanhat suomenkieliset kirjat \u2013 kirjojen herkules, joka perui Turun palon!<\/i><\/p>\n Paras yst\u00e4v\u00e4mme, ty\u00f6toverimme ja liittolaisemme taas on kopiokone, tuo taidetoimijoiden halveksima ja suuren yleis\u00f6n v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitt\u00e4m\u00e4 suurtehokone, muovikuorinen, hyv\u00e4syd\u00e4minen, ahkera rohjake, v\u00e4h\u00e4n ja huonosti k\u00e4ytettyn\u00e4 hyl\u00e4tty leasinglaite, jonka pelastamme tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isten toimistojen panttivankeudesta \u2013 tuo suurenmoinen ty\u00f6juhta ja laserase, jota k\u00e4yt\u00e4mme m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti v\u00e4\u00e4rin, oikein.<\/p>\n Antti Nyl\u00e9n T\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 silm\u00e4ilyn ja selailun ajassa, liittyy kirjoihin er\u00e4it\u00e4 tosiasioita, jotka ovat kaikkien tiedossa mutta joita ei tahdottaisi ajatella tai kest\u00e4\u00e4 loppuun asti. Tahdottaisiin ajatella, ett\u00e4 kirja ja kirjallisuus ovat yh\u00e4 sit\u00e4 mit\u00e4 ne ennenkin olivat: t\u00e4rkeit\u00e4 \u2013 tiedon ja ymm\u00e4rryksen tiivistymi\u00e4 ja takaajia, ajattelun ty\u00f6kaluja. Kustannusala, kuten kaikki muukin, on \u201dkriisiss\u00e4\u201d. Kirjoja ei … <\/p>\n
\n2021\/2023<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"