{"id":698,"date":"2021-05-27T13:50:53","date_gmt":"2021-05-27T10:50:53","guid":{"rendered":"https:\/\/bokeheditions.fi\/?p=698"},"modified":"2021-05-27T13:50:55","modified_gmt":"2021-05-27T10:50:55","slug":"kuoriutumattomat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/bokeheditions.fi\/en\/2021\/05\/27\/kuoriutumattomat\/","title":{"rendered":"Kuoriutumattomat"},"content":{"rendered":"

Julkaisin Kuoriutumattomat<\/a><\/em> helluntaita edelt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 viikolla.<\/p>\n\n\n\n

Ehk\u00e4 mik\u00e4\u00e4n kirjani \u2013 Pahan kukkia<\/a><\/em> lukuun ottamatta \u2013 ei ole ollut yht\u00e4 kauan tekeill\u00e4 kuin t\u00e4m\u00e4 runo-, proosa-, fragmentti- ja aforismikokoelma, joka ei ole kirjallisuutta, ainakaan ainoastaan, vaan my\u00f6s valokuva- ja kirjataidetta. Toisin kuin useimmat kirjallisuuden teokset, t\u00e4m\u00e4 teos on olemuksellisesti yht\u00e4 fyysinen kuin \u00f6ljymaalaus, tosin monistettu. Tekstith\u00e4n \u2013 sanataideteokset \u2013 eiv\u00e4t periaatteessa ole aineellisia; niit\u00e4 voidaan esimerkiksi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 digitaalisesti, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti, irrallaan kaikesta graafisesta “ulkoasusta”. (Kovin pitk\u00e4lle t\u00e4m\u00e4 ei pid\u00e4 paikkaansa; esimerkiksi kursiivi on graafinen keino, jota kirjailijat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t jo tekstej\u00e4 valmistaessaan, samoin monet runoilijoiden keinot, kuten s\u00e4ejaot ja modernismille tyypilliset s\u00e4keenloppujen ja muiden runon pikkuosien sijoittelu arkille vapaasti \u2013 maneeri, jolla lienee unohtuneet visuaaliset juurensa vanhojen s\u00e4emuotoisten tekstien ladontak\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4: kun pitk\u00e4n s\u00e4keen loppu ei mahtunut riville, h\u00e4nt\u00e4 pudotettiin rivilt\u00e4.)<\/p>\n\n\n\n

Kuoriutumattomat<\/em> on yhteisty\u00f6 hyv\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ni, valokuvataiteilija Martti J\u00e4ms\u00e4n kanssa. Teen kirjan vaiheikkaasta historiasta selkoa itse teoksen alkusivuilla. L\u00e4ht\u00f6kohtana olivat Martin l\u00e4hikuvat linnunmunista, jotka ovat kuuluneet Forssan luontomuseon kokoelmiin ja ovat per\u00e4isin 1900-luvun alkupuolelta. N\u00e4iden ymp\u00e4rille tarvittiin sek\u00e4 teksti\u00e4 ett\u00e4 kirja. Muna on vahva symboli, mutta halusimme n\u00e4hd\u00e4 sen asiallisesti: lintu on peruuntunut, ik\u00e4\u00e4n kuin korvattu hauraalla mutta ikuisella orgaanisella esineell\u00e4, jolla on oma esteettinen ja tieteellinen arvonsa.<\/p>\n\n\n\n

Aiheet olivat vaikeita ja v\u00e4lttelin niit\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Vaikeinta oli saada selville, mit\u00e4 ne edes olivat.<\/p>\n\n\n\n

Lopulta tein Kuoriutumattomiin<\/em> fragmentaarisen tekstikollaasin, jollaista olen usein yritt\u00e4nyt mutta josta aiemmin olen aina luopunut. Paremmalta on sittenkin tuntunut sanoa asiat loppuun ja mahdollisimman selv\u00e4sti. Olen muodostanut ajatuksen: en ole runoilija. Mutta ehk\u00e4p\u00e4 olenkin! T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa katkelmallinen ratkaisu lopulta toimi. Pidin huolen, ettei mik\u00e4\u00e4n tekstinp\u00e4tk\u00e4 ole t\u00e4ysin irrallinen vaan liittyy aiheen tai ajatuksen puolesta johonkin toiseen lauseeseen tai kirjan fyysiseen elementtiin.<\/p>\n\n\n\n

Kirjassa \u2013 ja kirjalla<\/em> \u2013 kysell\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 meit\u00e4 ihmisi\u00e4 oikein vaivaa, miksi emme oikein pid\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kuoriutumattomat<\/em> on kirje liikkeest\u00e4 ja sen pys\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4, reliikeist\u00e4 ja j\u00e4\u00e4nteist\u00e4 ja mets\u00e4stysmuistoista, tappamisesta, k\u00e4rsimisest\u00e4 ja k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, armosta, hiljaisuudesta ja nimett\u00f6m\u00e4st\u00e4 ahdistuksesta, kalvavasta halusta s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 jokin, mik\u00e4 ei s\u00e4ily, halusta n\u00e4hd\u00e4 sis\u00e4lle siki\u00e4misen hetkeen. Ynn\u00e4 muusta sellaisesta.<\/p>\n\n\n\n

Martin kuvat tulostettiin Hahnem\u00fchlen riisipaperille mustesuihkutulostimella. Tein sen itse, ja se oli kaameaa, sotkuista ja turhauttavaa ty\u00f6t\u00e4. Otan mieluummin kaiken pimi\u00f6n vaivan ja hankaluuden. Mutta koska j\u00e4lki on niin selv\u00e4sti omalla tasollaan erityisesti laserprintteihin verrattuna, ei t\u00e4m\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4ne viimeikseksi kerraksi, kun Bokeh-kirjahkoon tehd\u00e4\u00e4n jotakin mustesuihkuprintterill\u00e4. Kuvalajin hienosteleva nimi muuten on pigmenttivedos<\/em>, ja tehty\u00e4ni niit\u00e4 300 A4-arkin verran (yhteens\u00e4 1200 pient\u00e4 printti\u00e4) aloin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, miksi valokuvataiteessa halutaan kutsua tulosteita vedoksiksi: niit\u00e4 ei tehd\u00e4 nappia painamalla vaan teknisi\u00e4 ongelmia ratkomalla. (Pigmenttivedoksiksi pit\u00e4isi tosin nimitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s lasertulosteita, kuten kopiokoneella tehtyj\u00e4 “monisteita”; ihan oikeaa v\u00e4ripigmentti\u00e4 niiss\u00e4kin on, se vain on toisella tapaa kiinnitetty paperiseen alustaansa.)<\/p>\n\n\n\n

\"\"
\n

<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Sis\u00e4kannen tittelit on ladottu metallikirjakkeista ja painettu k\u00e4sik\u00e4ytt\u00f6isell\u00e4 pr\u00e4ssill\u00e4. Vasta tehty\u00e4ni kannet aloin mietti\u00e4, mist\u00e4 otsikon kirjaintyyppi onkaan tuttu: Atget’n vanhojen Pariisin-kuvien markiiseista ja plakaateista vai Helvetin enkelien selk\u00e4logosta.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

On miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 olla kirjailija ja julkaista teos, jota kirjallisuusinstituutio ei kykene sis\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4, mik\u00e4 lehtien kulttuuriosastojen ja kirjakauppojen n\u00e4k\u00f6kulmasta hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n kirjallisuudeksi<\/em> ja mik\u00e4 ei, on kysymys vaikutelmasta, ep\u00e4t\u00e4sm\u00e4llisist\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4, eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mik\u00e4 kirja on? Kirjallisuusinstituutio ei kysele t\u00e4t\u00e4 vaan tyytyy tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n vastauksen lonkalta.<\/p>\n\n\n\n

Eilen luin lehdest\u00e4, ett\u00e4 Amanda Gormanin kuuluisaksi tulleen “virkaanastujaisrunon” suomennoksesta on nyt tehty “kirja”. Se on kirja, vaikka siin\u00e4 on vain 32 sivua \u2013 mielekk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 olisi ollut tehd\u00e4 runovihko tai lentolehtinen tai zine tai julkaista teksti kirjallisuuslehdess\u00e4 ja netiss\u00e4. Mutta haluttiin kirja, oikea kirja, jonka voi ostaa ja lukea niin kuin kirjoja ostetaan ja luetaan. Sill\u00e4 jos se ei ole kirja, se ei ole oikein mit\u00e4\u00e4n, ajattelee kirjallisuusinstituutio. Gormanin tekstin p\u00e4\u00e4formaatti on tietysti \u00e4\u00e4nikirja, mutta \u00e4\u00e4nikirjakin tarvitsee yh\u00e4 kirjan jalustakseen ja ankkurikseen (melkein mit\u00e4\u00e4n ei julkaista vain \u00e4\u00e4nikirjana).<\/p>\n\n\n\n

Muistan my\u00f6s, kun Poesia lanseerasi kauniin Poesiavihkot-hankkeensa, jossa kirjan itsevaltius kirjallisuuden hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 julkaisumuotona kumotaan. Jossakin oheistekstiss\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 kehotettiin huomioimaan se seikka, ettei Poesiavihkoissa julkaiseminen kovin vakuuttavasti lihota teosluetteloa ainakaan apuraharaatien silmiss\u00e4. Poesiavihkon julkaiseminen ei ole sama asia kuin kirjan julkaiseminen. Vihko on liian pieni ja huomaamaton. Pit\u00e4\u00e4 olla kirja, jos haluaa institutionaalista huomiota tekstity\u00f6lleen. Vihkolla ei kukaan ansioidu. Vihkoon ei liioin kirjallisuuskritiikki koske. Kritiikki ja muu julkinen vastaanotto suostuu taipumaan vain kirjojen puoleen.<\/p>\n\n\n\n

Omassa H\u00e4vi\u00f6ss\u00e4ni<\/em> \u2013 joka sekin uhmasi kirjan ulkoisia sopivuuskriteerej\u00e4 stiftaten sidotulla muodollaan ja pystysuuntaisella avautumissuunnallaan \u2013 arvelin, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen esseekokoelmani sivuutettiin Hesarin esikoiskirjakilpailussa sen ulkon\u00e4\u00f6n vuoksi. Kirja oli pieni ja tuhruinen ja ilmoitti sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 “esseit\u00e4”. Sen oli julkaissut pieni ja h\u00e4myinen Savukeidas. Kun k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 ihmiset kuitenkin lukivat ja jopa ostivat sit\u00e4 niin kuin kirjaa luetaan ja ostetaan, lehti katsoi tarkemmin ja otti kirjan mukaan seuraavan vuoden kisaan. Hesarin kilpailu on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin t\u00e4rke\u00e4 ty\u00f6kalu kirjallisuuden rajojen m\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4. Esikoiskirjailijuuden kriteerit ovat ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iset ja spekulatiiviset. Omakustanteet eiv\u00e4t yleens\u00e4 kelpaa, mutta ei niit\u00e4 ole kategorisesti uloskaan suljettu. Hyv\u00e4ss\u00e4 muistissa on, kuinka Leevi Lehdon Ntamo aikanaan j\u00e4rkytti esikoisteoksen konseptuaalisia perusteita tuottamalla lyhyess\u00e4 ajassa suuren joukon on-demand-painatettuja tekstil\u00e4pysk\u00f6j\u00e4. Tekij\u00e4n tunnistamisessa esikoiskirjailjaksi k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n “kokonaisharkintaa” eli jonkinlaista valistunutta, hyv\u00e4ntahtoista, pehme\u00e4\u00e4 mielivaltaa. Taitaa olla hyvin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 esimerkiksi Ida Pimenoff on t\u00e4m\u00e4n vuoden esikoiskirjailija, vaikka h\u00e4n on ennen uutta romaaniaan julkaissut kolme kirjaa; niiss\u00e4 vain ei ole riitt\u00e4v\u00e4sti oikeanlaista teksti\u00e4. Vanhat ja vakaat kustantamot ovat er\u00e4\u00e4nlaisia lisenssilaitoksia. Ne ly\u00f6v\u00e4t kirjoihin leimansa: t\u00e4m\u00e4 on kirjallisuutta, ettek\u00e4 te (yleis\u00f6, kriitikot, media) voi sit\u00e4 kiist\u00e4\u00e4. N\u00e4m\u00e4 ovat tapoja, joilla paino- ja muiden monistuskoneiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja siten kirjallisuuden piiri\u00e4 yh\u00e4 valvotaan ja rajoitetaan. (Kun painotekniikka uuden ajan alussa riist\u00e4ytyi k\u00e4sist\u00e4, alkoivat hallitsijat ja valtiot ja kirkko eri tavoin suitsia sit\u00e4, jakaa ja ev\u00e4t\u00e4 lupia, ottaa anarkistista tekniikkaa hallintaansa. Samantapaista on tapahtunut internetin tapauksessa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, mutta sit\u00e4 eiv\u00e4t ottaneet haltuunsa valtiolliset vaan kaupalliset toimijat.) Tilanne on nyt muuttumassa. Parissakymmeness\u00e4 vuodessa Helsingin keskustan kivilinnat ovat v\u00e4henneet noin yhteen. Kirjallisuuden m\u00e4\u00e4rittely ja julkaiseminen on monimuotoistumassa, ja my\u00f6s Bokeh toimii siell\u00e4 miss\u00e4 se n\u00e4kee eniten uusia mahdollisuuksia: kopiokoneiden, nippuleikkureiden ja satulanitojien luona.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Julkaisin Kuoriutumattomat helluntaita edelt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 viikolla. Ehk\u00e4 mik\u00e4\u00e4n kirjani \u2013 Pahan kukkia lukuun ottamatta \u2013 ei ole ollut yht\u00e4 kauan tekeill\u00e4 kuin t\u00e4m\u00e4 runo-, proosa-, fragmentti- ja aforismikokoelma, joka ei ole kirjallisuutta, ainakaan ainoastaan, vaan my\u00f6s valokuva- ja kirjataidetta. Toisin kuin useimmat kirjallisuuden teokset, t\u00e4m\u00e4 teos on olemuksellisesti yht\u00e4 fyysinen kuin \u00f6ljymaalaus, tosin monistettu. Tekstith\u00e4n \u2013 … <\/p>\n

Continue reading “Kuoriutumattomat”<\/span><\/a><\/p>","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/bokeheditions.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/698"}],"collection":[{"href":"https:\/\/bokeheditions.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/bokeheditions.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/bokeheditions.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/bokeheditions.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=698"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/bokeheditions.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/698\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":710,"href":"https:\/\/bokeheditions.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/698\/revisions\/710"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/bokeheditions.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=698"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/bokeheditions.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=698"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/bokeheditions.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=698"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}