“Enk\u00f6 min\u00e4 ole per\u00e4mies?” kysyy per\u00e4mies laivan muulta miehist\u00f6lt\u00e4, kun joku tyyppi tulee ja riuhtaisee ruorin h\u00e4nelt\u00e4 \u2013 h\u00e4nelt\u00e4, joka on seissyt kannella y\u00f6t l\u00e4peens\u00e4 “heikko lamppu” p\u00e4\u00e4ns\u00e4 yll\u00e4. Muut eiv\u00e4t osaa vastata, puistelevat vain p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n h\u00e4millisin\u00e4 ja katsovat vaikuttuneina muukalaista, uutta per\u00e4miest\u00e4, joka sanoo: “\u00c4lk\u00e4\u00e4 h\u00e4iritk\u00f6 minua.”<\/p>\n\n\n\n
Nyt p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 \u2013 tulkinnan mukaan joko entinen tai oikea per\u00e4mies \u2013 toteaa: “Millaista v\u00e4ke\u00e4! Ajattelevatko he my\u00f6s vai laahustavatko he vain j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti maan kamaralla?” T\u00e4h\u00e4n kysymykseen teksti loppuu.<\/p>\n\n\n\n
Franz Kafkan pieni proosateos, puolen sivuinen mittainen, oli minulle \u2013 ainakin j\u00e4lkik\u00e4teen muisteltuna \u2013 ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4 silloin, kun aloin hitaasti p\u00e4\u00e4st\u00e4 jyv\u00e4lle kirjallisuuden ominaisuuksista taiteenlajina, ehk\u00e4 lukion ensimm\u00e4isell\u00e4 reilut kolmekymment\u00e4 vuotta sitten.<\/p>\n\n\n\n
Jutun asetelma ja draama mutta my\u00f6s kirjaimelliset virkkeet \u2013 Aarno Peromiehen (sic!) suomentamina \u2013 ovat s\u00e4ilyneet mieless\u00e4ni siit\u00e4 asti ja v\u00e4lill\u00e4 v\u00e4l\u00e4ht\u00e4neet esiin, ik\u00e4\u00e4n kuin ne olisivat jokin vihje.<\/p>\n\n\n\n
Der Steuermann<\/em> (BOKEH#011) on viime vuoden viimeinen Bokeh-julkaisu, jonka nyt viimein sain listatuksi t\u00e4nne<\/a> and Bokeh-kauppaan<\/a>. Vihkomuotoisessa kirjassa on tuo Kafkan teksti alkukielell\u00e4, Futuralla ladottuna ja foliopainokoneella painettuna, ei juuri muuta, paitsi yksi hopeavedos, abstrakti “merimaisema” kinonegatiivin siit\u00e4 kohdasta, jossa filmin alkup\u00e4\u00e4 tulee ulos kasetista ja valottuu. Der Steuermannin<\/em> piti olla kevyt v\u00e4lity\u00f6, mutta se j\u00e4i koko ajan muiden t\u00f6iden jalkoihin. Valmista tuli kuitenkin. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 viiv\u00e4stys johtui siit\u00e4, ett\u00e4 teos on kokonaan omani eik\u00e4 kukaan odottanut<\/em> sit\u00e4? Taiteellista ty\u00f6t\u00e4 ei voi tehd\u00e4, ellei ole jollekulle luvannut tekev\u00e4ns\u00e4 sit\u00e4, ellei ole sitonut k\u00e4si\u00e4\u00e4n. Kustannussopimukset ovat kirjailijan tapa kirist\u00e4\u00e4 teos itselt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Bokeh-vuosi 2021 oli aika hurja. Tein valmiiksi yhteens\u00e4 seitsem\u00e4n julkaisua ja sovin suullisesti ainakin kymmenest\u00e4 uudesta; niiss\u00e4 on tekemist\u00e4 t\u00e4lle, seuraavalle ja sit\u00e4kin seuraavalle vuodelle. Maunulan Bokeh-pajalla kalusto on jatkuvassa liikkeess\u00e4, mutta kaksi toimistokopiokonetta \u2013 v\u00e4ri-Xerox ja mustavalkoinen Toshiba-ty\u00f6juhta \u2013 pysyv\u00e4t tuotantov\u00e4lineitteni ytimen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Vuoden ensimm\u00e4isen puoliskon tulevista julkaisuista voi jo mainita kolme. Ne pit\u00e4isi ennen kes\u00e4\u00e4 saada jos ei valmiiksi niin ainakin l\u00e4helle valmista.<\/p>\n\n\n\n Parin viime viikon aikana olen tehnyt Merja Kokkosen monotyyppivihkoa, jonka nimi on Angel Tape<\/em> (BOKEH#013). Siit\u00e4 tulee otsikkoa lukuun ottamatta sanaton, mutta mukana on kolofoni kuudella kielell\u00e4. Itse kuvissa lukemista on runsaasti.<\/p>\n\n\n\n Nelli Palom\u00e4en kanssa on tekeill\u00e4 valokuvateos, joka perustuu kertak\u00e4ytt\u00f6kameroilla kuvattuihin “kymppikuviin”. Ne reprotaan suoraan Xeroxilla, kopiokoneen lasilta. T\u00e4m\u00e4kin suunnitelma on jo pitk\u00e4ll\u00e4, ja suurin osa teknisist\u00e4 ongelmista on ratkaistu. Kirjan pit\u00e4isi valmistua kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kirjaan tulee my\u00f6s Olavi Uusivirran proosafragmentteja. Niille on varattu puolet kirjan sis\u00e4pinta-alasta.<\/p>\n\n\n\n Kolmas nyt ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 oleva julkaisu on Tekla Inarin kolmas kirja Ida Uphill<\/em> \/ Ida Uphill<\/em>. Valokuva- ja teksti-ilmaisua yhdist\u00e4v\u00e4 teos on yhteiskunnallista dokumentaarista fiktiota. N\u00e4k\u00f6kulma ja kertojan\u00e4\u00e4ni (ja -katse) ovat helsinkil\u00e4isen nuoren naisen, jolla ei mene hyvin. Kuitenkin huomio on jatkuvasti ulkomaailmassa ja realiteeteissa, ei niink\u00e4\u00e4n “sis\u00e4isess\u00e4 kokemuksessa”. Teos on realistinen sanan 1800-lukulaisessa mieless\u00e4: ei kaunistelua! Inarin tekstit julkaistaan kirjassa my\u00f6s Kasper Salosen englanninkielisin\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n