Kirjoitin joitain viikkoja sitten Helsingin Sanomien mielipidesivulle kirjoituksen, jota ei julkaistu, joten julkaisen sen nyt tässä.
Valtiojohtomme on ilmoittanut, että nykyiseen 10 %:n alennettuun arvonlisäverokantaan kuuluvat ”hyödykkeet” siirretään 14 %:n kantaan. Vain lehdet saavat jäädä.
Hallitsijamme aikovat siis korottaa muun muassa kirjojen hintaa. Näin he laskevat tienaavansa 205 miljoonan euron taskurahat. Mutta nimenomaan kirjojen osuus siitä lienee niin pieni, ettei sillä makseta edes Eduskuntatalon sähkölaskua. Alennettuun verokantaan kuuluvat myös esimerkiksi lääkkeet ja pääsyliput. Sanomalehtien annetaan olla, jottei näyttäisi siltä, että hallitus vihaa mediaa.
Parhain päin tulkittuina hallitsijoiden aikeet ovat typeriä, selväjärkisemmässä katsannossa pahoja.
He eivät tiedä mitä he tekevät. Kirjojen alhaiselle verotukselle on syynsä, jota he eivät tiedä.
He eivät taida koskaan käydä kävelyllä Helsingin keskustassa.
Kilometrin säteellä Eduskuntatalosta on eräitä muistomerkkejä: pari entistä presidenttiä, joista ohikulkijat muistavat ehkä nimet, ja kuusi runoilijaa, joita ohikulkijat rakastavat.
Ilman Topeliusta, Leinoa, Kiveä, Runebergia, Larin Parasketta ja Lönnrotia olisi Suomi vain kurja kaistale maata Ruotsista itään.
Omasta olemassaolostaan kiinnostuneissa maissa kirjat yritetään pitää edullisina, sillä kirjat eivät ole mitä tahansa ”hyödykkeitä”. Kansa, joka ei lue, ei ole enää kansa.
Kirjallisuus on tärkeämpää kuin ruoka, jota aivan oikein verotetaankin enemmän.
Syötävää me kyllä jostakin löydämme; myös kiinalainen ruoka pitää suomalaisen hengissä. Mutta suomalaista, saati suomenkielistä kirjallisuutta me emme löydä mistään muualta kuin tästä tietystä maankolkasta.
Kirjojen tuntuva hinnankorotus vähentäisi edelleen niiden myyntiä (ja verotuloja) ja murentaisi entisestään kirja-alan perustuksia. Se edistäisi kehitystä, jossa kaikki ammattimainen toiminta katoaa kirjallisuutemme kentältä. Lopussa seisovat vain #kirjagram, lukuaikapalvelut X ja Y sekä Creative Finland.
Arvonlisäveron korotus olisi ilmoitusasia: kirjallisuudella, suomella, Suomella, ei ole väliä.
Hallituksen sivistys- ja taidepoliittinen ohjelma ei ole vain ohut ja ontto, kulttuurin ”itseisarvoon” tekopyhästi nojaava mutta ”kasvusta” – eli rahasta, mistäpä muustakaan – haaveileva. Siinä on myös häivähdys unissakävelijäkolossin tunnotonta tuhovoimaa, jonka edessä pronssisetkin patsaat ovat vain käpyjä, jotka voi ohimennen potkia tieltä, koska miksei.
Antti Nylén
Kirjailija ja pienkustantaja